Spring Break

Nyt on ensimmäinen kunnon reissu täällä takana. Kohteena oli Cairns Pohjois-Australiassa, joka on kuuluisa Isosta Valliriutasta. Meidän lisäksi useimmat muutkin vaihtarit täältä lähtivät viettämään lomaviikkoa sinne, ja ruokakaupassa ja hostellilla (Gilligans, jota voin todellakin suositella) tulikin törmättyä tuttuihin.

Loman alku meni kaupunkiin tutustuessa, kaverini synttäreitä viettäessä ja aurinkoa ottaessa kaupungin isolla Lagoon-nimisellä ulkouima-allas alueella. Uima-allas oli todellakin tarpeellinen, sillä päivälämpötilat olivat 30 asteen tienoilla ja meressä uiminen on jopa hengenvaarallisten meduusojen takia kiellettyä. 

Toisena kokonaisena päivänä aloitimme sitten aktiviteettiputken. Suuntana oli vaihdon ehdoton Bucket List - kohde, Iso Valliriutta. Aikaisin aamulla lähdimme Reef Experience katamaraanilla kohti Outer Great Barrier Reefiä. Kun saavuimme perille, olin aluksi vähän ihmeissäni, että tässäkö tämä nyt oli, koska ympärillä näkyi vain matalaa valtamerta ja laivasta uimaan lähtiessä ei heti näkynyt oikein mitään. Näkymät muuttuivat kuitenkin dramaattisesti noin 30 metrin päässä laivasta, kun valtava korallitasanne alkoi ja joka puolella ui värikkäitä kaloja. Parasta riutassa oli se, että se oli vain noin metrin syvyydellä ja snorklatenkin näki kaiken, joten jälkikäteen minua ei harmittanut niin paljoa kuin etukäteen etten korvieni takia päässyt kokeilemaan sukellusta riutalla. Iltapäivällä vuoroveden laskiessa riutan läheisyys pinnasta muodostui jopa ongelmalliseksi, koska välillä huomasi jääneensä jumiin joihinkin kohtiin ja piti etsiä reitti pois, jossa riutta oli vähän syvemmällä ettei vahingossa olisi potkaissut koralleja räpylöillä. Päivän kohokohtiini kuuluivat merikilpikonnien ja hain näkeminen, ja koko ajan oli jotenkin epätodellinen fiilis: Tuntui vähän kuin minut olisi kutistettu ja laitettu akvaarioon uimaan, koska siellähän tollaisten kalojen pitäisi valtameren sijaan uida. (Pahoittelen kuvien puutetta, sillä en omista goprota, joten olen itsekkin kavereiden gopro materiaalin varassa).

Tää kuva ei niin tee oikeutta riutalle

Seuraavana päivänä vuorossa oli seuraava maailman perintökohde (tiedän, hullua), Daintree sademetsä, joka on maailman vanhin sademetsä (noin 100 - 180 miljoonaa vuotta vanha). Ajaessamme siellä tien ylitti edestämme Cassowary, joka on strutsin sukuinen maailman vaarallisin lintu. Siinä rytäkässä en kerennyt edes valokuvausta ajattelemaan vaikka eihän lintu mitään autolle olisi mahtanut. (googlatkaa siis jos kiinnostaa). Automatkan ja sademetsäkävelyn, jossa emme onneksi kohdanneet kysyistä lintua, jälkeen päivään kuului käynti Cape tribulation rannalla, jossa Valliriutta kohtaa sademetsän.Tässä vaiheessa päivää kuumuus ja kosteus alkoivat jo tuntua tuskastuttavalta ja uinti meressä olisi ollut ihanaa, mutta en uskaltanut jättää krokotiilivaroituskylttiä huomioimatta vaikka paikallisten mukaan niitä ei sillä rannalla ollut. Lisäksi rupesin ymmärtämään, miksi meille oli toitotettu tuhat kertaa, että ei sitten mennä uimaan tai edes huuhtelemaan käsiä rannalla/puroissa/joissa ja varoituskylttejä krokotiileistä oli kaikkialla, niin huokuttelevelta viileä vesi näytti.

Cape Tribulation Beach

Onneksi viilennystä oli pienen ajomatkan jälkeen tarjolla sademetsässä kasvatetuista hedelmistä tehdyn jäätelön muodossa. Maistoin kaikkiaan neljää makua, joista eksoottisimmat olivat black sapote (,joka tunnetaan suklaavanukashedelmänä, ja jätski maistuikin aikalailla suklaalta) ja wattle seed (jolle en mitään suomennusta löytänyt, maku muistutti ehkä hasselpähkinää). 

Jätskiä :)

Jätskin jälkeen suuntasimme Daintree joelle krokotiiliristeilylle ja yhteensä 4 krokotiiliä joen penkereiltä tulikin pongattua. Aivan eri fiilis nähdä niitä luonnossa kuin eläintarhassa. Tämän jälkeen päivä päätettiin Mossman Gorge nimisessä paikassa, joka on koski ja ollut ennen tärkeä paikka alkuasukkaille. Vihdoin pääsimme uimaan, niin korkealle vuorelle ja makeaan veteen suolaveden krokotiilit eivät tule, ja vesi olikin todella raikaan viileää. 

Tuolla pääsi sitten vihdoin uimaan

Seuraavana aamuna herätyskellon jälleen soidessa aivan liian aikaisin loma-aamuksi, olisi tehnyt mieli vaan kääntää kylkeä, mutta onneksi päivän kohde ylitti odotukset sinne päästyämme ja päikkärit saimme nukkua korallikivirannalla. Paikka oli siis Fitzroy Island, joka on noin tunnin lauttamatkan päässä Cairnsista, ja todella kaunis paratiisisaari. Saarelle sapuessamme kiipesimme ensin ylämäkeä noin tunnin ajan, jotta pääsimme katsomaan näkymiä majakalta, ja sen jälkeen vielä kiemuraista kivipolkua metsässä syrjäiselle rannalla. Uurastus oli kuitenkin sen arvoista, että saimme viettää loppupäivän tällä todella kauniilla rannalla. Päivän lopputulemana oli kasa valokuvia ja ruskettunut/palanut iho.

Tää näkymä oli niin hikoilun arvoista

Aktiviteettiputken jälkeen oli mukava viettää kaksi viimeistä päivää Cairnsissa rennommin uima-altaalla ja shoppaillen (jota tosin hieman rajoitti kohdallani se, että lentolippuuni sisältyi vain käsimatkatavarat). Nyt lomasta toipuessa katse on käännetty jo seuraavien lomien järjestelyihin, sillä lukuvuosi alkaa täällä jo uhkaavasti lähestyä loppua. Enää kolme kouluviikkoa ja kolme tenttiviikkoa jäljellä, mihin kaikki aika on mennyt...

Fitzroylta