Uusi-Seelanti

Tämä kuva tiivistää aika hyvin Uuden Seelannin mahtavan luonnon

 Edellisen postauksen jälkeen on kerennyt tapahtua jo ties mitä: tentit, vaihtokavereiden hyvästeleminen, kämpän luovutus, Uusi-Seelanti, Sydney ja nyt kirjoittelen tätä Melbournessa. Tenteistä sanon sen verran, että yleisesti ottaen tehtävät olivat enemmän ulkoa muistamista vaativia kuin Suomessa. Lisäksi tenttien haastavuus perustui suuresti ajan puutteeseen eikä itse tehtävien haastavuuteen. Poikkeuksen tähän muodosti energiakurssini tentti, joka on selkeästi haastavin tentti, jonka olen ikinä tehnyt. No siitäkin onneksi päästiin läpi vaikka sitä tentin jälkeen suuresti epäilin, ja vaihtokurssit on nyt suoritettu. Todistuksen saa jostain kumman syystä kuulemma vasta helmikuussa.

Viimeinen tenttini oli siis jo hyvä aika sitten (13.11). Sen jälkeen minulla oli jopa huimat 1,5 vuorokautta aikaa bilettää koulun loppumista, pakata tavarat kasaan, siivota kämppä ja hyvästellä vaihtokavereita. Eipä paljoa tullut nukuttua, mutta Uusi-Seelanti kutsui.

Olin ostanut Uuteen Seelantiin halvimmat lennot, jotka löysin, ja jo etukäteen nauratti ajatus siitä, että lensimme sinne sitten Emirateksella. Ensimmäistä kertaa elämässäni olisin jopa voinut olla pidempää lentokoneessa. Kone oli huippuhieno ja kaksikerroksinen, palvelu ja ruoka mahtavaa, ja vessasta löytyi jopa hajuvettä.

Olimme etukäteen varanneet kavereideni kanssa hop on hop off – tyyppiset bussipassit Stray nimiseltä bussiyhtiöltä ja tarkoituksena oli kiertää Pohjoissaari kahdessa viikossa. Ensimmäinen etappi oli Aucklandista pohjoiseen Paihia nimiseen paikkaan, joka on Uuden Seelannin rantakaupunki. Rannasta emme päässeet vesisateen takia nauttimaan, joten vierailimme sitten Uuden Seelannin ensimmäisessä pääkaupungissa, Russellissa. Säästä poiketen Stray oli erittäin positiivinen yllätys. Kuljettajat kertoivat matkalla paikoista, joiden ohi ajoimme, ja he pystyivät varaamaan majoitukset ja aktiviteetit meidän puolesta, mikä osoittautui erittäin käteväksi, sillä ilmaiset WiFit olivat harvinaisia. Lisäksi, vaikka kyseessä oli hop on hop off – bussi, suurin osa ihmisitä viipyi paikoissa saman verran, joten bussissakin tuli tutustuttua moneen uuteen ihmiseen.

Russell

Paihiasta tulimme takaisin Aucklandiin päiväksi ja vierailimme mm. Aucklandin Sky Towerissa. Sen jälkeen lähdimme varsinaiselle 10 päivän reissulle kohti saaren eteläkärkeä ja pääkaupunki Wellingtonia.

Sky Tower

1       Raglan

Uuden Seelannin surffimesta, mutta vesisade piinasi taas, joten eipä oikein surffaus Australian hiekkarantojen jälkeen houkuttanut. Sen sijaan hostellillamme Pukenui Lodgessa oli suomalainen sauna, joten siellä tuli kirjaimellisesti istuttua koko ilta, sillä edellisen kerran olin saunonut Suomessa. Samassa kyllä kuoriutui puolet rusketuksesta pois :D

2       Waitomo Caves

Aamuvarhaisella lähdimme bussilla päiväksi hohtomatoluolille. Pilkkopimeä luola, jonka katossa oli tuhansia hohtomatoja, oli uskomattoman kaunis ja sinne pääseminen kunnollinen aktiviteetti. Ryömimme, kiipesimme, uimme, ja kävelimme märkäpuvuissa, saappaissa ja suojakypärissä varmaan kaksi tuntia luolassa, jonka vesi oli jääkylmää.

Oli kylmää, kuten punaiset posket ehkä kertoo...

3      Mourea

Yöksi jatkoimme luolilta maori kylään Mourean lähelle. Yön vietimme nukkuen makuupusseissa heidän uskonnollisessa rakennuksessaan Maraessa. Yksi reissun kohokohdista oli tuolla näkemämme tanssiesitykset sekä ”iltasadut” eli tarinat maorien historiasta. Heimo, jonka luona yövyimme, oli legendan mukaan viimeinen maoriheimo, joka oli syönyt ihmisiä (viimeksi vain n. 100 vuotta sitten).

4      Roturua

Roturua eli toinen järvi (ihan hullua, kuinka paljon opin maorikieltä ja kulttuuria kahdessa viikossa) on yksi kuuluisimmista turistikohteista Pohjoissaarella geotermisen aktiivisuuden takia. Aktivisuus myös aiheuttaa hirveän mädäntyneiden kananmunien hajun koko kaupunkiin. Kahdessa päivässä Roturuassa tuli vierailtua Hobbiton elokuvien kuvauspaikalla ja geotermisessä puistossa.

5   Lake Aniwhenua

Täällä yövyimme toisen maoriheimon (ankeriaiden) pyörittämässä hostellissa, ja saimme syödä maorien perinteistä Hangi-paistia. Kyseessä oli vähän rosvopaistin tapainen maakuopassa tehty ruoka. Lisäksi järvessä oli runsaasti ankeriaita, josta koko heimo oli saanut nimensä, ja illallisella olikin tarjolla myös savustettua ankeriasta.  Vierailimme vielä juuri ennen poislähtöä paikallisessa maorikoulussa.

     Blue Duck Station

Seuraavat kaksi yötä yövyimme Blue Duck Station nimisessä paikassa luonnonsuojelualueella. Kyseessä oli toimiva lammas- ja nautafarmi. Näille päiville sattui oikeastaan ainoat hyvät säät, joten oli ihanaa makoilla riippukeinussa ja nauttia kesästä ja täydellisestä saavuttamattomissa olemisesta, sillä puhelinverkkoa ei paikassa ollut. Päivään mahtui myös 4,5 h hevosvaellus, joka oli yksi reissuni kohokohdista. Nousimme hevosilla vihreiden kukkoloiden päälle ja näkymät olivat huikeat.

7   National Park

Kyllä kylän nimi on National Park, sillä se on Uuden Seelannin ensimmäinen kansallispuisto. Heräsimme aamukuudelta aloittamaan 21 km vaellusta (elämäni ensimmäinen vaellus). Kyseesssä oli Tongariro alpine crossing niminen vaellus, joka on yksi Uuden Seelannin 9 Great Walkista. Sää ei taaskaan aamupäivästä suosinut ja välillä eteenpäin ei nähnyt kuin metrin, mutta onneksi vuoren toisella puolella sää parani ja vaellus muuttui nautittavaksi. Tosin vieläkin viikon jälkeen parantelen tuolla kehitettyä nuhaa.   

melkein 1900 metrissä

8 Wellington

Pääkaupunki Wellingtonissa minulla oli aikaa vain yksi päivä, joten kauheasti ei kaupungista tultu nähtyä. Kansallismuseo oli hieno ja ilmainen ja tarjosi suojaa järkyttävältä tuulelta.