Vanuatu

Tätä matkaa oli odotettu ja hehkutettu ja kyllä se täytti ja ylitti odotukset kirkkaasti.

Lähdetäänpä liikkeelle perusasioista, sillä sen verran on tullut kyselyä, että minne ihmeeseen sitä olin kahden muun Suomi-vaihtarin, Millan ja Priskan, kanssa lähdössä. Vanuatu on siis Tyynellä Valtamerellä sijaitseva maa, joka koostuu 80 pienestä saaresta. Se sijaitsee noin 1700 km itään Australiasta ja aika lähellä useampien ehkä tuntemaa Fijiä. Idea tästä reissusta syntyi niinkin yksinkertaisesti kuin halpojen lentojen myötä, ja totesimme samassa, että eihän sitä tarvitse tentteihin valmistavaa lukuviikkoa täälläkään, koska ei sellaista Suomessakaan ole.

Lensimme maan pääkaupunkiin Port Vilaan Efaten saarelle, jossa yövyimme suurimman osan ajasta. Koska saavuimme lauantai-iltana suurin osa paikoista oli silloin ja seuraavana päivänä kiinni, joten nautimme lähinnä hotellin uima-altaasta ja kiersimme kaupungin kävellen. Heti alusta asti oli täysin selvää, että nyt ollaan oikeasti kehitysmaassa, kortilla pystyi maksamaan hyvin harvoissa paikoissa (ja 5 % lisämaksulla), seteleissä riitti nollia, pääkatu oli täynnä kuoppia ja jalkakäytävä hiekkaa. Autoista puuttui suurimmaksi osaksi turvavyöt ja todennäköisesti joku ikkuna. Ja olihan sinne apteekkiinkin uponnut toista sataa erilaisiin estolääkkeisiin ja rokotteisiin ennen reissua. Lisäksi sain kuulla australialaisilta ensihoitajaopiskelijoilta, jotka tekivät avustustyötä Vanuatulla, että en kuulemma todella halua vierailla paikallisessa sairaalassa ja kuulemma turistit yleensä hoidetaan auttavaan kuntoon Australian ja USA:n rahalla pyörivässä klinikassa ja lennätetään ensimmäisellä lennolla pois saarelta Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. Lisäksi kuulemma todelliset hätätapaukset hoidetaan Brisbanesta käsin lääkintälentokoneella. Ei kyllä ollut hirveän mukava ajatus, että siellä kun olisi jotain sattunut, niin lähin kunnollinen hoitopaikka olisi täällä Brisbanessa lähes kotini naapurissa oleva sairaala ja sieltä katsottuna 3 tunnin yhdensuuntaisen lennon päässä. No kaikki meni onneksi hyvin. Turistihotellit olivatkin siis aika raju vastakohta sille, mitä näkyi niiden pihojen ulkopuolella. Karuutta pahensi vielä se, että käytännössä koko maa oli tuhoutunut puoli vuotta sitten sykloonissa ja jälleen rakennukseen ei vain vieläkään ollut löytynyt rahaa. Tämä myös todennäköisesti selitti turistien vähyyden ja lukuisat unicefin avustusteltat, joita näimme ympäri saaria.

Hotellin allas

Ja nyt alkaa sitten hehkutus, rahallisen kurjuuden vastapainoksi maa on kirkkaasti luonnoltaan kaunein ja ihmeellisin, jossa olen käynyt. Maanantaina suuntasimme Mele Cascades -nimisille vesiputouksille. Päätimme mennä sinne bussilla ja hotellin respasta meille kerrottiin, että Vanuatulla kaikki autot, joilla on B rekisterikilvessä ovat busseja. Niimpä siis viitoimme itsellemme vaan yhden tämmöisen rämäpikkubussin ja sovimme kuljettajan kanssa matkan hinnasta. Toimiva KutsuPlus-systeemi siis. Vesiputoukset olivat todella hienot ja niiden alla oli kiva uida (ja leikkiä juuri saamallani GoProlla :D).

Vesiputoukset

Tiistai oli reissun kohokohta, tulivuoripäivä! Meidät haettiin aamulla taas rämäisellä pikkubussilla ja menimme Vanuatun lentokentällä, jossa meitä odotti 6-paikkainen Cessna 206 pienkone. Sillä sitten lensimme noin 1,5 h matkan syrjäiselle Tanna-Saarelle. Oli kyllä unohtumaton kokemus lentää tuollaisella pikkukoneella, ja onneksi yllättävän turvallisen tuntuista. Olin panikoinut lentoa monta viikkoa etukäteen. Lennon kohokohta oli tulivuoren, mt. Yasurin, kraaterin yli lentäminen.

Lähdössä lentämään

Tulivuoren juurella

Laskeuduttuamme saarelle, lähdimme ajamaan viidakon halki nelivedoilla tulivuorta kohti. Matka kesti 2,5 h ja oli todella töyssyistä, mutta onneksi kuljettajamme oli mukava mies ja kertoi jotain myös paikallisista kylistä, joita ohitimme. Vihdoin saavuimme perille ja äänet säikäyttivät meidät pahankertaisesti. Jokakerta, kun laavaa syöksähti jommasta kummasta tulivuoren kahdesta kraaterista, ääni muistutti hirveää ukonilmaa. Kipusimme noin vartin ylöspäin jyrähdysten saattelemana ennen kuin saavutimme tulivuoren yläreunan. Näky oli ehkä tähän astisen elämäni hienoimpia ja parani vain illan pimetessä, jolloin laava hehkui vielä hienompana. Oltuammme siellä pari tuntia aloitimme matkan takaisin päin hotellillemme, joka oli saaren toisiksi paras, koska siellä oli sähköä. Pienestä nuhjuisuudesta huolimatta rakastuimme kaikki tähän majapaikkaan ja nukuimme tyytyväisinä hyttysverkkojen (prinsessaverkkojen) alla. Saimme myös illalliseksi mahtavaa paikallista kalaa.

Ja huipulla

Seuraavana aamuna lensimme takaisin pääkaupunkiin ja bussiseikkailimme kahdelle saaren kauneimmista uimapaikoista, Blue Lagoonille ja Eton Beachille.

Blue Lagoon

Torstai oli päivä, jota itse odotin, sillä olimme päättäneet vuokrata auton ja edellisen kerran olin ajanut Suomessa. Vuokrasimme pienen nelivedon ja lähdimme kiertämään saarta. Ajaminen oli todella helppoa, koska muuta liikennettä oli aika vähän, mutta välillä tiestä saattoi olla sortuneena toinen kaista tai muuta vastaavaa. Tämä roadtrip vei omalta osaltani täysin pohjan Selviytyjät tv-sarjalta, sillä ohitimme rannan, jolla ohjelmaa oli kuvattu, asvalttitietä pitkin. Vierailimme myös paikallisessa kahvitehtaassa, ja kun olimme menossa näköalapaikkaan, satuimme yllättäen keskelle paikallista kylää ja hautaijaisseremoniaa. Oli aika hienoa etäältä seurata tilaisuuden yhteisöllisyyttä. Lisäksi saimme yhden paikallisen naisen oppaaksemme näköalapaikalle ja oli kiehtovaa kuulla paikallisten arkielämästä, ruoista, taloista ja koulunkäynnistä. Matkan aikana saimme lisäksi paljon huomiota osaksemme, sillä Vanuatulla naiset eivät aja autoa ja meitä oli kolme Suomi-tyttöä ratin takana.

Viimeisen kokonaisen päivän vietimme Hideaway Islandilla, joka oli posiitivinen yllätys. Saaren rannassa oli paljon korallia ja kaloja, ja paikka veti vertoja jopa Isolle Valliriutalle. Löysin myös vihdoin Nemon, jota en ollut Cairnsissa nähnyt.

Siinä se Nemo on, jos katsoo tarkasti

Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava ja herätti käsittämättömän paljon ajatuksia.

P.S Enää 1,5 viikkoa vaihtoa jäljellä, paniikki!