Uusi-Seelanti

Tämä kuva tiivistää aika hyvin Uuden Seelannin mahtavan luonnon

 Edellisen postauksen jälkeen on kerennyt tapahtua jo ties mitä: tentit, vaihtokavereiden hyvästeleminen, kämpän luovutus, Uusi-Seelanti, Sydney ja nyt kirjoittelen tätä Melbournessa. Tenteistä sanon sen verran, että yleisesti ottaen tehtävät olivat enemmän ulkoa muistamista vaativia kuin Suomessa. Lisäksi tenttien haastavuus perustui suuresti ajan puutteeseen eikä itse tehtävien haastavuuteen. Poikkeuksen tähän muodosti energiakurssini tentti, joka on selkeästi haastavin tentti, jonka olen ikinä tehnyt. No siitäkin onneksi päästiin läpi vaikka sitä tentin jälkeen suuresti epäilin, ja vaihtokurssit on nyt suoritettu. Todistuksen saa jostain kumman syystä kuulemma vasta helmikuussa.

Viimeinen tenttini oli siis jo hyvä aika sitten (13.11). Sen jälkeen minulla oli jopa huimat 1,5 vuorokautta aikaa bilettää koulun loppumista, pakata tavarat kasaan, siivota kämppä ja hyvästellä vaihtokavereita. Eipä paljoa tullut nukuttua, mutta Uusi-Seelanti kutsui.

Olin ostanut Uuteen Seelantiin halvimmat lennot, jotka löysin, ja jo etukäteen nauratti ajatus siitä, että lensimme sinne sitten Emirateksella. Ensimmäistä kertaa elämässäni olisin jopa voinut olla pidempää lentokoneessa. Kone oli huippuhieno ja kaksikerroksinen, palvelu ja ruoka mahtavaa, ja vessasta löytyi jopa hajuvettä.

Olimme etukäteen varanneet kavereideni kanssa hop on hop off – tyyppiset bussipassit Stray nimiseltä bussiyhtiöltä ja tarkoituksena oli kiertää Pohjoissaari kahdessa viikossa. Ensimmäinen etappi oli Aucklandista pohjoiseen Paihia nimiseen paikkaan, joka on Uuden Seelannin rantakaupunki. Rannasta emme päässeet vesisateen takia nauttimaan, joten vierailimme sitten Uuden Seelannin ensimmäisessä pääkaupungissa, Russellissa. Säästä poiketen Stray oli erittäin positiivinen yllätys. Kuljettajat kertoivat matkalla paikoista, joiden ohi ajoimme, ja he pystyivät varaamaan majoitukset ja aktiviteetit meidän puolesta, mikä osoittautui erittäin käteväksi, sillä ilmaiset WiFit olivat harvinaisia. Lisäksi, vaikka kyseessä oli hop on hop off – bussi, suurin osa ihmisitä viipyi paikoissa saman verran, joten bussissakin tuli tutustuttua moneen uuteen ihmiseen.

Russell

Paihiasta tulimme takaisin Aucklandiin päiväksi ja vierailimme mm. Aucklandin Sky Towerissa. Sen jälkeen lähdimme varsinaiselle 10 päivän reissulle kohti saaren eteläkärkeä ja pääkaupunki Wellingtonia.

Sky Tower

1       Raglan

Uuden Seelannin surffimesta, mutta vesisade piinasi taas, joten eipä oikein surffaus Australian hiekkarantojen jälkeen houkuttanut. Sen sijaan hostellillamme Pukenui Lodgessa oli suomalainen sauna, joten siellä tuli kirjaimellisesti istuttua koko ilta, sillä edellisen kerran olin saunonut Suomessa. Samassa kyllä kuoriutui puolet rusketuksesta pois :D

2       Waitomo Caves

Aamuvarhaisella lähdimme bussilla päiväksi hohtomatoluolille. Pilkkopimeä luola, jonka katossa oli tuhansia hohtomatoja, oli uskomattoman kaunis ja sinne pääseminen kunnollinen aktiviteetti. Ryömimme, kiipesimme, uimme, ja kävelimme märkäpuvuissa, saappaissa ja suojakypärissä varmaan kaksi tuntia luolassa, jonka vesi oli jääkylmää.

Oli kylmää, kuten punaiset posket ehkä kertoo...

3      Mourea

Yöksi jatkoimme luolilta maori kylään Mourean lähelle. Yön vietimme nukkuen makuupusseissa heidän uskonnollisessa rakennuksessaan Maraessa. Yksi reissun kohokohdista oli tuolla näkemämme tanssiesitykset sekä ”iltasadut” eli tarinat maorien historiasta. Heimo, jonka luona yövyimme, oli legendan mukaan viimeinen maoriheimo, joka oli syönyt ihmisiä (viimeksi vain n. 100 vuotta sitten).

4      Roturua

Roturua eli toinen järvi (ihan hullua, kuinka paljon opin maorikieltä ja kulttuuria kahdessa viikossa) on yksi kuuluisimmista turistikohteista Pohjoissaarella geotermisen aktiivisuuden takia. Aktivisuus myös aiheuttaa hirveän mädäntyneiden kananmunien hajun koko kaupunkiin. Kahdessa päivässä Roturuassa tuli vierailtua Hobbiton elokuvien kuvauspaikalla ja geotermisessä puistossa.

5   Lake Aniwhenua

Täällä yövyimme toisen maoriheimon (ankeriaiden) pyörittämässä hostellissa, ja saimme syödä maorien perinteistä Hangi-paistia. Kyseessä oli vähän rosvopaistin tapainen maakuopassa tehty ruoka. Lisäksi järvessä oli runsaasti ankeriaita, josta koko heimo oli saanut nimensä, ja illallisella olikin tarjolla myös savustettua ankeriasta.  Vierailimme vielä juuri ennen poislähtöä paikallisessa maorikoulussa.

     Blue Duck Station

Seuraavat kaksi yötä yövyimme Blue Duck Station nimisessä paikassa luonnonsuojelualueella. Kyseessä oli toimiva lammas- ja nautafarmi. Näille päiville sattui oikeastaan ainoat hyvät säät, joten oli ihanaa makoilla riippukeinussa ja nauttia kesästä ja täydellisestä saavuttamattomissa olemisesta, sillä puhelinverkkoa ei paikassa ollut. Päivään mahtui myös 4,5 h hevosvaellus, joka oli yksi reissuni kohokohdista. Nousimme hevosilla vihreiden kukkoloiden päälle ja näkymät olivat huikeat.

7   National Park

Kyllä kylän nimi on National Park, sillä se on Uuden Seelannin ensimmäinen kansallispuisto. Heräsimme aamukuudelta aloittamaan 21 km vaellusta (elämäni ensimmäinen vaellus). Kyseesssä oli Tongariro alpine crossing niminen vaellus, joka on yksi Uuden Seelannin 9 Great Walkista. Sää ei taaskaan aamupäivästä suosinut ja välillä eteenpäin ei nähnyt kuin metrin, mutta onneksi vuoren toisella puolella sää parani ja vaellus muuttui nautittavaksi. Tosin vieläkin viikon jälkeen parantelen tuolla kehitettyä nuhaa.   

melkein 1900 metrissä

8 Wellington

Pääkaupunki Wellingtonissa minulla oli aikaa vain yksi päivä, joten kauheasti ei kaupungista tultu nähtyä. Kansallismuseo oli hieno ja ilmainen ja tarjosi suojaa järkyttävältä tuulelta.

Vanuatu

Tätä matkaa oli odotettu ja hehkutettu ja kyllä se täytti ja ylitti odotukset kirkkaasti.

Lähdetäänpä liikkeelle perusasioista, sillä sen verran on tullut kyselyä, että minne ihmeeseen sitä olin kahden muun Suomi-vaihtarin, Millan ja Priskan, kanssa lähdössä. Vanuatu on siis Tyynellä Valtamerellä sijaitseva maa, joka koostuu 80 pienestä saaresta. Se sijaitsee noin 1700 km itään Australiasta ja aika lähellä useampien ehkä tuntemaa Fijiä. Idea tästä reissusta syntyi niinkin yksinkertaisesti kuin halpojen lentojen myötä, ja totesimme samassa, että eihän sitä tarvitse tentteihin valmistavaa lukuviikkoa täälläkään, koska ei sellaista Suomessakaan ole.

Lensimme maan pääkaupunkiin Port Vilaan Efaten saarelle, jossa yövyimme suurimman osan ajasta. Koska saavuimme lauantai-iltana suurin osa paikoista oli silloin ja seuraavana päivänä kiinni, joten nautimme lähinnä hotellin uima-altaasta ja kiersimme kaupungin kävellen. Heti alusta asti oli täysin selvää, että nyt ollaan oikeasti kehitysmaassa, kortilla pystyi maksamaan hyvin harvoissa paikoissa (ja 5 % lisämaksulla), seteleissä riitti nollia, pääkatu oli täynnä kuoppia ja jalkakäytävä hiekkaa. Autoista puuttui suurimmaksi osaksi turvavyöt ja todennäköisesti joku ikkuna. Ja olihan sinne apteekkiinkin uponnut toista sataa erilaisiin estolääkkeisiin ja rokotteisiin ennen reissua. Lisäksi sain kuulla australialaisilta ensihoitajaopiskelijoilta, jotka tekivät avustustyötä Vanuatulla, että en kuulemma todella halua vierailla paikallisessa sairaalassa ja kuulemma turistit yleensä hoidetaan auttavaan kuntoon Australian ja USA:n rahalla pyörivässä klinikassa ja lennätetään ensimmäisellä lennolla pois saarelta Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. Lisäksi kuulemma todelliset hätätapaukset hoidetaan Brisbanesta käsin lääkintälentokoneella. Ei kyllä ollut hirveän mukava ajatus, että siellä kun olisi jotain sattunut, niin lähin kunnollinen hoitopaikka olisi täällä Brisbanessa lähes kotini naapurissa oleva sairaala ja sieltä katsottuna 3 tunnin yhdensuuntaisen lennon päässä. No kaikki meni onneksi hyvin. Turistihotellit olivatkin siis aika raju vastakohta sille, mitä näkyi niiden pihojen ulkopuolella. Karuutta pahensi vielä se, että käytännössä koko maa oli tuhoutunut puoli vuotta sitten sykloonissa ja jälleen rakennukseen ei vain vieläkään ollut löytynyt rahaa. Tämä myös todennäköisesti selitti turistien vähyyden ja lukuisat unicefin avustusteltat, joita näimme ympäri saaria.

Hotellin allas

Ja nyt alkaa sitten hehkutus, rahallisen kurjuuden vastapainoksi maa on kirkkaasti luonnoltaan kaunein ja ihmeellisin, jossa olen käynyt. Maanantaina suuntasimme Mele Cascades -nimisille vesiputouksille. Päätimme mennä sinne bussilla ja hotellin respasta meille kerrottiin, että Vanuatulla kaikki autot, joilla on B rekisterikilvessä ovat busseja. Niimpä siis viitoimme itsellemme vaan yhden tämmöisen rämäpikkubussin ja sovimme kuljettajan kanssa matkan hinnasta. Toimiva KutsuPlus-systeemi siis. Vesiputoukset olivat todella hienot ja niiden alla oli kiva uida (ja leikkiä juuri saamallani GoProlla :D).

Vesiputoukset

Tiistai oli reissun kohokohta, tulivuoripäivä! Meidät haettiin aamulla taas rämäisellä pikkubussilla ja menimme Vanuatun lentokentällä, jossa meitä odotti 6-paikkainen Cessna 206 pienkone. Sillä sitten lensimme noin 1,5 h matkan syrjäiselle Tanna-Saarelle. Oli kyllä unohtumaton kokemus lentää tuollaisella pikkukoneella, ja onneksi yllättävän turvallisen tuntuista. Olin panikoinut lentoa monta viikkoa etukäteen. Lennon kohokohta oli tulivuoren, mt. Yasurin, kraaterin yli lentäminen.

Lähdössä lentämään

Tulivuoren juurella

Laskeuduttuamme saarelle, lähdimme ajamaan viidakon halki nelivedoilla tulivuorta kohti. Matka kesti 2,5 h ja oli todella töyssyistä, mutta onneksi kuljettajamme oli mukava mies ja kertoi jotain myös paikallisista kylistä, joita ohitimme. Vihdoin saavuimme perille ja äänet säikäyttivät meidät pahankertaisesti. Jokakerta, kun laavaa syöksähti jommasta kummasta tulivuoren kahdesta kraaterista, ääni muistutti hirveää ukonilmaa. Kipusimme noin vartin ylöspäin jyrähdysten saattelemana ennen kuin saavutimme tulivuoren yläreunan. Näky oli ehkä tähän astisen elämäni hienoimpia ja parani vain illan pimetessä, jolloin laava hehkui vielä hienompana. Oltuammme siellä pari tuntia aloitimme matkan takaisin päin hotellillemme, joka oli saaren toisiksi paras, koska siellä oli sähköä. Pienestä nuhjuisuudesta huolimatta rakastuimme kaikki tähän majapaikkaan ja nukuimme tyytyväisinä hyttysverkkojen (prinsessaverkkojen) alla. Saimme myös illalliseksi mahtavaa paikallista kalaa.

Ja huipulla

Seuraavana aamuna lensimme takaisin pääkaupunkiin ja bussiseikkailimme kahdelle saaren kauneimmista uimapaikoista, Blue Lagoonille ja Eton Beachille.

Blue Lagoon

Torstai oli päivä, jota itse odotin, sillä olimme päättäneet vuokrata auton ja edellisen kerran olin ajanut Suomessa. Vuokrasimme pienen nelivedon ja lähdimme kiertämään saarta. Ajaminen oli todella helppoa, koska muuta liikennettä oli aika vähän, mutta välillä tiestä saattoi olla sortuneena toinen kaista tai muuta vastaavaa. Tämä roadtrip vei omalta osaltani täysin pohjan Selviytyjät tv-sarjalta, sillä ohitimme rannan, jolla ohjelmaa oli kuvattu, asvalttitietä pitkin. Vierailimme myös paikallisessa kahvitehtaassa, ja kun olimme menossa näköalapaikkaan, satuimme yllättäen keskelle paikallista kylää ja hautaijaisseremoniaa. Oli aika hienoa etäältä seurata tilaisuuden yhteisöllisyyttä. Lisäksi saimme yhden paikallisen naisen oppaaksemme näköalapaikalle ja oli kiehtovaa kuulla paikallisten arkielämästä, ruoista, taloista ja koulunkäynnistä. Matkan aikana saimme lisäksi paljon huomiota osaksemme, sillä Vanuatulla naiset eivät aja autoa ja meitä oli kolme Suomi-tyttöä ratin takana.

Viimeisen kokonaisen päivän vietimme Hideaway Islandilla, joka oli posiitivinen yllätys. Saaren rannassa oli paljon korallia ja kaloja, ja paikka veti vertoja jopa Isolle Valliriutalle. Löysin myös vihdoin Nemon, jota en ollut Cairnsissa nähnyt.

Siinä se Nemo on, jos katsoo tarkasti

Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava ja herätti käsittämättömän paljon ajatuksia.

P.S Enää 1,5 viikkoa vaihtoa jäljellä, paniikki!  

Perheen vierailu, Noosa ja Fraser Island

Kolmisen viikkoa sitten perheeni tuli vihdoin käymään täällä kahdeksi viikoksi ja sain esitellä heille Brisbanea ja Australian itärannikkoa. Varsinkin siskoa oli hirveä ikävä ennen vierailua, mutta silti tuntui aluksi vähän oudolta, että nyt se perhe on täällä eikä 15 000 kilometrin päässä. Ensimmäiset päivät vietimme Brisbanessa ja kävimme South Bankin puistossa, shoppailemassa Queen Street Mallilla ja risteilimme ilmaisella kaupungin Cityhopper-lautalla Brisbane-jokea edestakaisin ja ihailimme pilvenpiirtäjien muodostaa siluettia yötaivasta vasten. Itselle ehkä hienoimpana asiana tässä ajasssa oli se, että sain vaihtaa hetkeksi  perusruokavalioni, itse tehdyn pastan ja jauhelihakastikkeen, ravintolaruokaan. Alkupäivinä tulikin syötyä mm. pehmeäkuorisia rapuja ja käytyä ihanassa suklaakahvilaketjussa, Max Brennerillä, jälkiruoalla. Sieltä saa kaikkea suklaista ja suklaa on superherkullista (ja täyttävää) belgialaista suklaata. Otimme perheellä aika klassiset vohvelit suklaakastikkeella. Hyvää oli!

Nam!

Torstai aamuna lähdin sitten perheen mukaan pitkälle viikonloppureissulle (ja skippasin koulun, koska vaihto). Suuntasimme aluksi noin tunnin matkan päähän Australia Zoohon, joka on krokotiilimiehen Steve Irwinin perustama ja elää yhä täysin hänen muistolleen. Vaikka en varsinainen eläintarhafani olekkaan, tuon paikan krokotiili- ja tiikerishowt olivat aivan huippuja.

Krokotiilishow

Eläintarhasta matka jatkui Noosaan, joka on rantakaupunki ja kuuluisa helpoista surffausolosuhteista. Ihastuin itse tähän kaupungiin kertaheitolla ja melkein masennuin kun tajusin, että hetkinen vaihdossahan ei ole enää vapaita viikonloppuja jäljellä, jolloin voisin uudestaan siellä käydä. Perjantai päivä meni surffatessa, ja todella aallot ja ranta siellä tekivät surffaamisesta todella helppoa. Tätä todistaa ehkä parhaiten se, että siskoni nappasi heti ensimmäisen aaltonsa ja oppi tekemään käännöksiä ensimmäisellä surffikerralla. (Vertaa minun ensimmäiseen surffikertaani, jossa pääsin kaksi kertaa seisomaan laudalle ja olin täynnä mustelmia seuraavan viikon ajan).

Surffaus alkaa pikkuhiljaa sujua

Lauantai aamuna lähdimme kuolettavan aikaisin kohti Fraser Islandia. Kyseessä on maailman suurin hiekkasaari, pituutta saarella on yli 100 km ja hiekkaa enemmän kuin Saharassa. Olimme päättäneet etukäteen, että menemme sinne valmiilla kiertueella, jotta vältymme kaikelta suunnittelutyöltä. Jos saarelle haluaa mennä omatoimisesti pitää vuokrata nelivetoauto, hommata sille luvat ja perehtyä vuorovesikortteihin, sillä osat teistä ovat tiettyinä aikoina veden alla. Valmis tour oli siis huomattavasti stressittömämpi (ja bonuksena vältyimme perheriidoilta).

Nähtiin dingoja

Minut yllätti se, että jo saarelle pääsemiseen tarvitsi nelivedon, sillä minkäänlaista satamaa ei ollut. Lautta vaan ajoin ikään kuin karille hiekkarannalle ja siitä sitten ajettiin kyytiin. Saarelle päästyä sen hiekkamoottoritie ylitti kaikki odotukseni. Autot siis vain ajoivat hiekkarannalla yli 80 km/h. Sama yli 100 km hiekkaranta toimi myös lentokenttänä. Tour kiersi kaikki saaren päänähtävyydet: Lake McKenzien, Eli Creekin, laivanhylyn ja Pinnacles nimisen värikkään kalliomuodestelman. Oma kohokohta oli kuitenkin villien dingojen ja delfiinien näkeminen.

Autotie :D

Lake McKenzie

Pois lähtiessä vierailimme vielä mantereen puolella Rainbow Beachilla, joka oli tietysti tutalaiselle mukava paikka. Nimensä ranta on saanut värikkäistä kallioista, jotka reunustavat sitä. ''

Tämän jälkeen minun oli palattava arkeen ja perheeni lähti pohjoisemmaksi katselemaan Isoa Valliriuttaa, jonka olin jo itse aikaisemmin katsastanut. Onneksi sain perheeni vielä päiväksi takaisin Brisbaneen ennen heidän paluulentoa ja pääsin juhlistamaan siskon synttäreitä, jotka osuivat tuolle päivälle. Kävimme syömässä noin 20 minuutin matkan päässä keskustassa olevilla eat street markets - markkinoilla. Nuo markkinat pidetään joka pe ja la ilta ja sieltä saa ruokaa tajuttoman monesta ruokakojusta aina saksalaisista bratwursteista japanilaiseen pitsaan ja jälkkäreihin. Voin todella suositella paikkaa kaikille, jotka tulevat Brisbaneen.

Spring Break

Nyt on ensimmäinen kunnon reissu täällä takana. Kohteena oli Cairns Pohjois-Australiassa, joka on kuuluisa Isosta Valliriutasta. Meidän lisäksi useimmat muutkin vaihtarit täältä lähtivät viettämään lomaviikkoa sinne, ja ruokakaupassa ja hostellilla (Gilligans, jota voin todellakin suositella) tulikin törmättyä tuttuihin.

Loman alku meni kaupunkiin tutustuessa, kaverini synttäreitä viettäessä ja aurinkoa ottaessa kaupungin isolla Lagoon-nimisellä ulkouima-allas alueella. Uima-allas oli todellakin tarpeellinen, sillä päivälämpötilat olivat 30 asteen tienoilla ja meressä uiminen on jopa hengenvaarallisten meduusojen takia kiellettyä. 

Toisena kokonaisena päivänä aloitimme sitten aktiviteettiputken. Suuntana oli vaihdon ehdoton Bucket List - kohde, Iso Valliriutta. Aikaisin aamulla lähdimme Reef Experience katamaraanilla kohti Outer Great Barrier Reefiä. Kun saavuimme perille, olin aluksi vähän ihmeissäni, että tässäkö tämä nyt oli, koska ympärillä näkyi vain matalaa valtamerta ja laivasta uimaan lähtiessä ei heti näkynyt oikein mitään. Näkymät muuttuivat kuitenkin dramaattisesti noin 30 metrin päässä laivasta, kun valtava korallitasanne alkoi ja joka puolella ui värikkäitä kaloja. Parasta riutassa oli se, että se oli vain noin metrin syvyydellä ja snorklatenkin näki kaiken, joten jälkikäteen minua ei harmittanut niin paljoa kuin etukäteen etten korvieni takia päässyt kokeilemaan sukellusta riutalla. Iltapäivällä vuoroveden laskiessa riutan läheisyys pinnasta muodostui jopa ongelmalliseksi, koska välillä huomasi jääneensä jumiin joihinkin kohtiin ja piti etsiä reitti pois, jossa riutta oli vähän syvemmällä ettei vahingossa olisi potkaissut koralleja räpylöillä. Päivän kohokohtiini kuuluivat merikilpikonnien ja hain näkeminen, ja koko ajan oli jotenkin epätodellinen fiilis: Tuntui vähän kuin minut olisi kutistettu ja laitettu akvaarioon uimaan, koska siellähän tollaisten kalojen pitäisi valtameren sijaan uida. (Pahoittelen kuvien puutetta, sillä en omista goprota, joten olen itsekkin kavereiden gopro materiaalin varassa).

Tää kuva ei niin tee oikeutta riutalle

Seuraavana päivänä vuorossa oli seuraava maailman perintökohde (tiedän, hullua), Daintree sademetsä, joka on maailman vanhin sademetsä (noin 100 - 180 miljoonaa vuotta vanha). Ajaessamme siellä tien ylitti edestämme Cassowary, joka on strutsin sukuinen maailman vaarallisin lintu. Siinä rytäkässä en kerennyt edes valokuvausta ajattelemaan vaikka eihän lintu mitään autolle olisi mahtanut. (googlatkaa siis jos kiinnostaa). Automatkan ja sademetsäkävelyn, jossa emme onneksi kohdanneet kysyistä lintua, jälkeen päivään kuului käynti Cape tribulation rannalla, jossa Valliriutta kohtaa sademetsän.Tässä vaiheessa päivää kuumuus ja kosteus alkoivat jo tuntua tuskastuttavalta ja uinti meressä olisi ollut ihanaa, mutta en uskaltanut jättää krokotiilivaroituskylttiä huomioimatta vaikka paikallisten mukaan niitä ei sillä rannalla ollut. Lisäksi rupesin ymmärtämään, miksi meille oli toitotettu tuhat kertaa, että ei sitten mennä uimaan tai edes huuhtelemaan käsiä rannalla/puroissa/joissa ja varoituskylttejä krokotiileistä oli kaikkialla, niin huokuttelevelta viileä vesi näytti.

Cape Tribulation Beach

Onneksi viilennystä oli pienen ajomatkan jälkeen tarjolla sademetsässä kasvatetuista hedelmistä tehdyn jäätelön muodossa. Maistoin kaikkiaan neljää makua, joista eksoottisimmat olivat black sapote (,joka tunnetaan suklaavanukashedelmänä, ja jätski maistuikin aikalailla suklaalta) ja wattle seed (jolle en mitään suomennusta löytänyt, maku muistutti ehkä hasselpähkinää). 

Jätskiä :)

Jätskin jälkeen suuntasimme Daintree joelle krokotiiliristeilylle ja yhteensä 4 krokotiiliä joen penkereiltä tulikin pongattua. Aivan eri fiilis nähdä niitä luonnossa kuin eläintarhassa. Tämän jälkeen päivä päätettiin Mossman Gorge nimisessä paikassa, joka on koski ja ollut ennen tärkeä paikka alkuasukkaille. Vihdoin pääsimme uimaan, niin korkealle vuorelle ja makeaan veteen suolaveden krokotiilit eivät tule, ja vesi olikin todella raikaan viileää. 

Tuolla pääsi sitten vihdoin uimaan

Seuraavana aamuna herätyskellon jälleen soidessa aivan liian aikaisin loma-aamuksi, olisi tehnyt mieli vaan kääntää kylkeä, mutta onneksi päivän kohde ylitti odotukset sinne päästyämme ja päikkärit saimme nukkua korallikivirannalla. Paikka oli siis Fitzroy Island, joka on noin tunnin lauttamatkan päässä Cairnsista, ja todella kaunis paratiisisaari. Saarelle sapuessamme kiipesimme ensin ylämäkeä noin tunnin ajan, jotta pääsimme katsomaan näkymiä majakalta, ja sen jälkeen vielä kiemuraista kivipolkua metsässä syrjäiselle rannalla. Uurastus oli kuitenkin sen arvoista, että saimme viettää loppupäivän tällä todella kauniilla rannalla. Päivän lopputulemana oli kasa valokuvia ja ruskettunut/palanut iho.

Tää näkymä oli niin hikoilun arvoista

Aktiviteettiputken jälkeen oli mukava viettää kaksi viimeistä päivää Cairnsissa rennommin uima-altaalla ja shoppaillen (jota tosin hieman rajoitti kohdallani se, että lentolippuuni sisältyi vain käsimatkatavarat). Nyt lomasta toipuessa katse on käännetty jo seuraavien lomien järjestelyihin, sillä lukuvuosi alkaa täällä jo uhkaavasti lähestyä loppua. Enää kolme kouluviikkoa ja kolme tenttiviikkoa jäljellä, mihin kaikki aika on mennyt...

Fitzroylta

Opiskelu Queensland University of Technologyssa

Nyt seuraa se postaus, jonka olen ajatellut kirjoittaa jo pitkään. Asiaa nimittäin täällä QUT:ssa opiskelusta. Aloitetaan vaikka siitä, että nimestään huolimatta QUT:ssa voi opiskella paljon muutakin kuin tekniikkaa. Esimerkiksi teatteria, lakia ja kauppista löytyy valikoimasta. Toiseksi kaikki kurssit täällä ovat 12 paikallista opintopistettä ja yksi tällainen 12 opintopisteen kurssi vastaa 7,5 suomalaista opintopistettä. Itse opiskelen 4 kurssia eli vaihdosta kertyy mukavasti se 30 opintopistettä. Kursseista myös käytetään täällä Suomesta poiketen nimitystä unit kun taas sana course viittaa koko tutkintoon. Tästä terminologiasta on itselle ainakin seurannut jo niin paljon harmia, koska tottumuksesta tulee käytettyä sanaa course kurssille ja sitten yliopiston päästä ihmetellään, että minähän olen täällä vaihdossa enkä tekemässä koko tutkintoani.

Kursseille ilmoittautuminen on myös tehty täällä erittäin haastavaksi, sillä kursseille, joille on joitain esitietovaatimuksia ei voi vaan ilmoittautua vaan kurssin tarjoaman laitoksen täytyy antaa ensin ilmoittautumisoikeus kurssille eli käytännössä laitos tarkistaa, onko sinulla sen mielestä tarvittavia esitietoja. Itse esimerkiksi toimitin Aalto-yliopiston kurssikuvaukset englanniksi hakuvaiheessa ja näille kursseille ilmoittautuminen sujui ongelmitta. Mutta sitten kun halusin vaihtaa yhden kurssin, jouduin lähettelemään sähköposteja ja muutaman päivän sisällä paikalliseen nettijärjestelmään oli sitten lopulta hyväksytty se, että voin ilmoittautua tälle kurssille.  (Kun taas muutamalle kurssille, joita harkitsin, ei minulle myönnetty vieläkin itselleni epäselvästä syystä ilmoittautumisoikeutta.)

Jokainen sai ilmaisen yliopisto t-paidan :)

Kurssit, joita opiskelen:

1. Marketing

Kurssi on markkinoinnin peruskurssi ja mielestäni aika helppo ja hyvin toteutettu. Arvostelu koostuu online quizeista (20%), markkinointisuunnitelmasta (30%) ja tentistä (50%). Erityisesti kurssissa on hyvää se, että siihen kuuluu luentojen lisäksi harkkoja, joissa neuvotaan markkinointisuunnitelman teossa. Näin hyviä ohjeita harkkatyön tekemiseen en ole eläissäni saanut. (Se ei tosin ainakaan vielä ole itse työtä edistänyt....)

2. Economics for the real world

Kyseessä on kansiskurssi, jossa käsitellään ajankohtaisia aiheita talousteorioiden valossa. Aiheisiin kuuluvat esim. ilmastonmuutos ja Kreikan ja Australian tilanne. Hyvää kurssissa on se, että siinä ei ole kokeita, mikä toisaalta tarkoittaa, että eripituisia esseitä riittää tehtäväksi. Kurssin lopputyönä on myös 8-12 minuutin video 4 hengen ryhmässä, että katsotaan mitä siitä tulee :D  

3. Energy

Tämä kurssi on haastavin kursseistani täällä. Kurssilla opetellaan käytännössä kaikki mahdolliset energiantuottomuodot, niiden toimintaperiatteet ja taloudelliset aspektit. Arvostelu koostuu kahdesta kokeesta, joista toinen oli viime viikolla ja toinen lukukauden lopussa. Ensimmäinen koe koostui pelkästään 20 monivalintakysymyksestä, mutta koska joukossa oli paljon laskuja, kokeen valmiiksi tekeminen tunnissa teki itselleni tiukkaa. 40 % arvosanaasta koostuu sitten ryhmätyöstä, 40 sivua kirjallisuustutkimusta aiheesta polttokennot --> tämä on se haastava osa tätä kurssia, johon on jo tullut hajoiltua huolella.

4. Operations Research 1

Ää mitenköhän kuvailisin tätä kurssia. Niille, jotka opiskelevat Aallossa, kurssi muistuttaa aika paljon Optimoinnin perusteita. Luennoilla käydään läpi erilaisia matemaattisia päätöksentekomalleja, joita sitten harkoissa opetellaan pyörittämään paperilla ja Excelissä. Tykkään itse tästä kurssista, koska se ei vaadi lukemista vaan lähinnä tekemistä ja laskemista ja professori on erittäin hyvä.


Yleisesti QUT:n tasosta voisin sanoa, että taso on huonompi kuin Suomessa. Opetus ei ole niin akateemista ja välillä tuntuu vähän lukiomeiningiltä. Lähinnä, että jotain perusasioita jankataan aika pitkään. Mutta toisaalta taas opetuksessa on paljon hyvääkin vaikka se hieman akateemisuutta kaipaisikin. Positiivista on se, että kaikki luennoitsijani ovat todella hyviä ja motivoituneita opettamaan. He tulevat valmistautuneina luennoille ja vastaavat ystävällisesti kaikkiin kysymyksiin. Lisäksi harkkoja pitävät oikeasti aikuiset ihmiset eivätkä kanssaopiskelijat. Kaksi parasta puolta kuitenkin on, että jokaikinen luento nauhoitetaan, joten niitä on sitten helppo katsella tarvittaessa jälkikäteen ja yliopistolla on ihan mahtava nettisivu lähdeviittauksien tekemisen helpottamiseksi. Lisäksi harkoissa ja luennoilla lahjotaan säännöllisesti ruoalla :D

Ilmaisia herkkuja luennolla

Muuten vapaa-ajalla on tullut tehtyä ties mitä, siitä lisää seuraavassa postauksessa, mutta pakko nyt vähän hehkuttaa kun sai tänään Suomi-herkkuja. Olimme siis tänään pohjoismaalaisten vaihtereiden kanssa käymässä Brisbanessa järjestetyssä Scandinavian Festivaaleilla. Itselleni mukaan tarttui ruotsalaisia irtokarkkeja, ruisleipäsiä, happaria ja karjalanpiirakoita.

Elämäni kalleimmat karkit, 22 € / kg

Pieniä eroja

Nyt viimeisen kahden viikon aikana on elämä vähän tasoittunut alusta kouluhommien ja nuhan takia. Ensimmäiset palautettavat tehtävätkin on tehty, mutta koulujutuista lisää joskus myöhemmin kun olen saanut kokonaiskuvan kursseista.

Ajattelin sitten kirjoittaa pienistä eroista tai yksityiskohdista, joita olen täällä eläessäni huomannut. Yleisellä tasolla elämä on yllättävänkin samanlaista täällä kuin Suomessa. Pienellä etsimisellä kaupasta on löytynyt näkkäriä, ruisleipää (tosin semmoista realin tyylistä) ja juotavan makuista maitoa. (Maidon juontia kämppikseni kyllä ihmettelevät joka kerta). Myös koulukulttuuri on samanlailla aika rentoa ja epävirallista kuin Aallossa.

Sitten niihin eroihin. Itselleni suurinta ihmetystä on aiheuttanut ruoan hinta. Varsinkin vihannekset ja hedelmät ovat tosi kalliita ja mikroruokia ei kyllä ole tullut syötyä, koska niitä ei joko ole tai sitten ne maksavat vähintään 8 dollaria eli 5,5 € ylöspäin. Lisäksi monissa ruokatuotteissa täällä, varsinkin jogurteissa, on älytön määrä sokeria. Eniten ruokaan liittyen ärsyttää kuitenkin se, että yliopisto kampuksella ei ole kouluruokalaa vaan vain erilaisia kahviloita, joissa lounaan syömiseen menee vähintään 8 €. Monet opiskelijat tuovatkin sitten eväitä mukanaan, joita voi lämmittää kampuksen 6 mikrossa, joten mikrojonossa voi hurahtaa hetki 10 000 opiskelijan kampuksella. Hyvä puoli koulun ja Brisbanen yleisestikin ruokatarjonnassa on se, että sushia saa todella halvalla verrattuna Suomen hintoihin.

Jauhelihan halpuutta en enää ihmettele, lehmät ovat järkyttävän kokoisia :P

Muita eroja täällä on se, että pyykinpesuainetta ei valita erikseen värillisille ja valkoisille vaan sen mukaan täytetäänkö pesukoneesi päältä vai edestä. Itse en kyllä ole tämän erottelun logiikkaa vielä tajunnut, samannäköisiin lokeroihinha sitä pesuainetta molemmissa malleissa kaadetaan.

Täällä myös poliisit sakottavat todella paljon helpommin kuin Suomessa. Itse olen nähnyt poliiseja sakottamassa pyöräilijöitä, jotka eivät ole käyttäneet kypärää tai joiden pyörästä on pimeällä puuttuneet ajovalot. Itse en kyllä ilman kumpaakaan rohkenisi pyöräillä, sen verran vilkas liikenne täällä on ja kadut ovat todella huonosti valaistut vaikka pimeää on jo iltakuudesta eteenpäin. Sakkoja rapsahtaa myös punaisia päin kävelystä ja alkoholin juomisesta kaupunkialueella. Päätimme kuitenkin vaihtariporukalla uhmata alkoholin juomiskieltoa (ja 670 € sakkoa), sillä olihan se pakko vähän etkoilla. Toimivaksi tavaksi on osoittautunut se, että kun käy mäkkärissä, Burger Kingissä yms. ottaa mukaan sieltä pahvimukeja. Näistä pahvimukeista on sitten hyvä siemailla pillillä viiniä. Viini on täällä muuten naurettavan halpaa, pullon saa halvimmillaan 2 eurolla ja jos se tuntuu vielä liian tyyriiltä, niin 10 dollarilla eli 6,7 eurolla voi ostaa 5 litran pahvipakkauksen goonia, joka on siis jo kertaalleen käytetyistä rypäleistä vielä puristettua viiniä. Näitä viinejä saa myös litkiä monissa ravintoloissa, sillä kaupungissa on monia BYO merkittyjä ruokapaikkoja, joihin voi siis nimensä mukaan tuoda oman pullon.

Parhaana erona täällä on se, että paikalliset ovat todella mukavia ulkomaalaisille ja oikeasti kiinnostuneita siitä mistä olet ja loputtoman kohteliaita auttamaan ties minkä asioiden kanssa.

Huvittavin ero tähän mennessä on ehkä ollut viime viikon vapaapäivä. Ihmiset eri puolilla Queenslandia saivat eri arkipäivän vapaaksi, jotta heillä oli aikaa mennä vierailemaan Ekassa. Ekka tai pidemmältä nimeltään Royal Queensland Show on vuosittainen tapahtuma, jonka keskiössä on maatalous. Tapahtuma on kuitenkin laajentunut maatalousmessuista kattamaan huvipuistoalueen, monstertruck shown, ilotulituksen ja paljon muuta.

Possut vauhdissa Ekassa!

Ekan loppuilotulitus

P.S ja kyllä se vesi pyörii lavuaarissa eri suuntaan :D

Viikonloppu Byron Bayssa

Olin odottanut surffauksen kokeilua paljon ja vihdoin viime perjantai-iltana lähdimme sitten 48 vaihtarin porukalla kohti Byron Bayta tarkoituksena opetella surffaamaan. Kyseessä oli QUT Surfers klubin järjestämä Learn to Surf reissu, joka myytiin orientaatioviikolla loppuun 10 minuutissa. Itse olin niiden onnekkaiden joukossa, jotka olivat lipun saaneet. (Tai no ei se onnea vaatinut vaan darra-aamuna aikaisin heräämistä). Ilta kymmenen aikoihin saavuimme perille Byron Bayhin, joka on kuuluisa, pieni surffauskylä New South Walesissa. Majoituimme pikaisesti Holiday Village Hostelliin (voin suositella) ja suuntasimme kaupungin ykkösmenomestaan, Cheekey Monkeys yökerhoon. Illan ohjelmassa oli hohtomaalibileet, joten illan päätyttyä vaatteet olivat maalin peitossa (samoin kuin hostellin suihkut), mutta hauskaa oli :D.

Vähän hohtomaalia

Lauantaina heräsimme aikaisin aamulla, sillä aallot ovat aamuisin parhaat, ja suuntasimme  pikkubussilla autiolle rannalle, jossa olimme ainoita surffaajia. Surffausopettajamme Sean oli kuin ilmetty australialainen surffipoju vaaleine kiharine hiuksineen ja rusketuksineen. Lopulta pitkältä tuntuneen märkäpuku- ja lautasähellyksen sekä opetuksen jälkeen pääsimme vihdoin veteen. Heti veteen päästyä ilmeni ensimmäinen odottamaton ongelma. Rannasta poispääsy oli yllättävän haastavaa, koska aallot olivat noin 1,5 metrisiä (aloittelijalle sopivia) ja niitä vastaan piti uida ja kävellä ison laudan kanssa. Puolet ajasta aallot löivätkin ylitseni ja välillä heittivät takaisin rantaa kohti. Kokeneemmat surffaajat menevät syvälle hyödyntäen virtauksia, jotka menevät rannasta takaisin merelle päin, mutta kokemattomalle uimarille nämä virtaukset ovat hengenvaarallisia, joten tarvoimme sitten niitä aaltoja päin.

Byron Bayn ranta

Aluksi surffiopettajat työsivät meidät laudoilla aaltoihin, joilloin onnistuin aina nousemaan pystyyn ja välillä jopa olemaan kaatumatta. Tämän jälkeen homma muuttui paljon hankalammaksi, kun piti itse rupea oikea aikaisesti melomaan laudan päällä ja pohtimaan, että mikäköhän olisi hyvä aika nousta seisomaan. Kerran tässä ajoituksessa onnistuin ja pysyin pystyssä rantaan saakka. Voin siis jopa  yhden aallon sanoa surffanneeni.

Juuri ennen kuin meidän piti lähteä lounaalle, helikopteri ilmestyi rannan ylle ja surffausopettajat alkoivat kiireesti huitoa meille, että tulkaa rantaan. Siinä sitten tyhmänä ihmettelin, että mikäs kiire tässä ja yritin vielä napata pari aaltoa. Rantaan tullessa sitten kuulin, että rannan yläpuolella pörräävä helikopteri tarkoitti sitä, että lähettyvillä oli ollut valkohai. Myöhemmin illalla tuli vielä luettua uutisista, että valkohai oli hyökännyt noin 50 km päässä miehen kimmppuun ja että mies oli nyt teho-osastolla. Siihen sitten loppuivat viime viikon surffaukset, koska rannat suljettiin loppu viikonlopun ajaksi.

Jatkoimme sitten lauantai päivää lainaamalla polkupyörät hostellilta ja poljimme Australian itäisimpään kohtaan ihastelemaan merimaisemia. Näköalat muutuivat vielä paremmaksi, kun huomasimma pari valasta meressä, mutta valitettavasti en saanut otettua valokuvaa niistä. Rannalla hyppi myös wallabeja (kuin pikku kenguruita). Illan kruunasi australialainen all you can eat barbeque ja jatkot.

Näkymiä pyöräretkeltä

Sunnuntain aloitimme vierailemalla markkinoilla ja ottamalla aurinkoa rannalla. Iltapäivän ohjelmaksi valikoitui sitten SUP-melonta läheisellä Ainsworth järvellä. Järven erikoisuus oli siinä että sen rannoilla kasvoi tea tree:tä eli niitä puita, joiden öljystä tehdään erilaisia kosmetiikkatuotteita. Siellä uidessa sai sitten ihohoidon samalla, mutta itsestäni hauskinta oli se että puita kasvoi myös vedessä ja SUP-laudoilla pääsi seikkailemaan puiden lomassa ja välillä menemään oksien ali tai yli. Tuntui kuin olisi ollut jossain sademetsässä. Itse pidin paljon tästä ohjelmasta ja SUPpailin varmaan 2 tuntia, kun muita vaihtareita ei homma liiemmin näyttänyt kiinnostavan (varmaan darran seurauksena). Sunnuntai ilta jatkui hampurilaisilla ja paluu bussikyydillä Brisbaneen.

Paluu bussimatkalla, kun katselin tähtitaivasta (joka muuten on erilainen täällä :D) pikkubussin ikkunasta, en oikein voinut käsittää edes koko viikonloppua, ja sitä onnen ja ilon määrää. Yhteen päivään oli mahtunut niin paljon surffauksesta, valaisiin, huimiin näköaloihin ja grillijuhliin. Tällä hetkellä olo on vain niin kiitollinen ja etuoikeutettu siitä, että olen saanut jo kuukauden täällä olla ja kokea niin monia "once in a life time" -juttuja ja tutustua mahtaviin ihmisiin sekä paeta Suomessa olevaa arkea.


P.S Viime viikolla tuli osallistuttua myös Brisbanen isompaan pub crawliin, joka oli norjalaisen opiskelijajärjestön järjestemä. Hauskaa oli, mutta ei kyllä läheskään Suomen approjen tasoista menoa. Tosin huomioitavaa oli että pub crawl lähti liikkeelle koulun baarista (,jossa on arkisin Happy Hour 11-15 :D).

Koulun baari

Suomitytöt <3

Koaloita, kenguruita ja Surfers Paradise

Nyt ollaan eka viikko istuttu luennoilla, mutta vielä kouluhommista ei ole tarvinnut suuresti murehtia, joten aikaa viikonloppureissuille on riittänyt.

Viikko sitten lauantaina suuntasimme 30 vaihtarin porukalla noin 10 km päässä sijaitsevaan Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Kyseessä on siis eläintarha, jossa oli koaloiden lisäksi myös muita aussieläimiä, kuten vompatteja, kenguruita, tasmanian tuholaisia ja lintuja. Matka eläintarhaan ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan kun kaksi ensimmäistä bussia olivat täysiä, mikä sinänsä ei ollut yllättävää aamukymmeneltä koulujen loma-aikana. No päädyimme sitten noin kymmenen hengen porukalla reippailemaan 4 kilometriä matkasta ja olimme lopulta perillä noin puoli yhden aikoihin.

Varsinainen tuholainen

Puistossa suuntasimme heti päänähtävyyden luokse eli ottamaan valokuvia itsestämme koaloiden kanssa. Hintaa lystille tuli 18$ eli noin 13 €, mutta pakkohan se kuva oli saada :D.

Minä ja Rose

Kuvassa minulla on sylissä Australian itärannikolla ja pohjoisosissa elävä Northern koala, joka on väriltään harmaa verrattuna Melbournen seuduilla asustelevaan Southern Koalaan. Koaloiden lisäksi myös kenguruita on kahta sorttia: itärannikolla elelevä harmaakenguru ja Australian keskiosien aavikoilla elelevä punajättikenguru.

Grey kangaroos

Red kangaroos

Eläintarhassa vierailun lisäksi viime viikolla tuli käytyä myös leffassa (opiskelijalippu on vain 4 €!), Midnight Noodle -markkinoilla, Queenslandin museossa ja tiedekeskuksessa sekä pelaamassa Room Escape -peliä, jossa tarkoituksena on vapautua 60 minutissa huoneesta ratkomalla erilaisia vihjeitä ja availemalla lukkoja. Onnistuimme pakenemaan huoneesta 55 minuutissa 2 suomalaisen, 2 norjalaisen ja belgialaisen tiimillä.

Sherlock Holmeses

Noodle Markets

Science Center

Eilinen päivä oli tähän mennessä paras päivä täällä Australiassa. Ohjelmassa oli yliopiston orientaatioretki kohti Gold Coastia, joka sijaitsee noin 80 km päässä Brisbanesta. Gold Coastilla ensimmäinen pysähdys oli niin ikään Wildlife Sanctuaryssa, jossa itseäni kiinnostivat eniten krokotiilit, koska koaloita oli tullut siliteltyä juuri viikkoa aikaisemmin.

Wildlife Sanctuarystä matka jatkui Queenslandin ja New South Walesin rajalle Rainbow Baylle, josta oli upeat näkymät.

Näistä huikeista näkymistä siirryttiin viimein Surfers Paradiseen, Gold Coastin legendaarisimmalle rannalle. Lämpötila oli hieman 20 asteen yläpuolella ja Tyynen Valtameren vesi arviolta kanssa noin 20 asteen tienoilla, joten pitihän se uimaan lähteä. Tosin aallokko  ja virtaukset olivat niin vahvat, että uiminen oli käytännössä mahdotonta, mutta aalloissa hyppiminen oikeastaan paljon hauskempaa. Iltapäivä rannalla meni todella nopeasti, ja mielessä oli vaan koko ajan ajatus, että juuri tämän takia tänne Australiaan tultiin. Ensi viikonlopulle on sitten surffausreissu varattuna, en malttaisi odottaa!

#AfterSwim Brisbanessa